VIIMEKSI MINÄ

Moikka ja suuret pahoittelut mun hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Mun ei varsinaisesti pitänyt pitää taukoa kirjoittelusta, mutta valitettavasti niin siinä vaan kävi. Pari kuukautta siinä vierähti, mutta pakko kyllä myöntää, että mulla on ollut ikävä tätä kaikkea. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on vielä lukijoita jäljellä, joita kiinnostaa mun höpinät täällä. 

Tällä kertaa mä päätin tarttua haasteeseen, joka on pyörinyt monissa eri blogeissa viime aikoina. Eli kyseessä on viimeksi minä -haaste.

VIIMEKSI MINÄ ILAHDUIN, kun tajusin, kuinka ihania ihmisiä mun ympärillä onkaan. 

VIIMEKSI MINÄ HARMISTUIN, kun sain itselleni kauhean räkätaudin. Mä en ole pitkään aikaan ollut kipeänä, joten olihan tämä jo arvattavissa. Onneksi tässä ollaan jo voiton puolella! 

VIIMEKSI MINÄ ITKIN, kun katsoin elämä lapselle -konserttia!   

VIIMEKSI MINÄ NAUROIN nyt viikonloppuna. 

VIIMEKSI MINÄ PÄÄTIN, että haluan lyhyet hiukset takaisin. Tällä hetkellä tuntuu, että mun hiukset eivät ole minkään pituiset, ei lyhyet eikä myöskään pitkät. 

VIIMEKSI MINÄ PELÄSTYIN, kun autoni eteen asteli hevonen (!) joka ei väistynyt sitten millään mun tieltä! Jopa peruuttaessani, tämä kyseinen hevonen seurasi perässä tuijottaen mua suoraan silmiin. Siinä se konepellin edessä vaan tuijotti ja rouskutti heinää.  

Onneksi kuitenkin pian tapahtuman jälkeen jokin mies (luultavasti tämän omistaja) tuli paikalle ja sai hevosen tieltä pois. 

VIIMEKSI MINÄ OSTIN JOTAIN UUTTA muutama päivä sitten jyskistä! Hommattiin meille kotiin jo kauan haaveilemani peili hopeisilla kehyksillä.   

VIIMEKSI MINÄ KOKEILIN JOTAIN UUTTA, kun kävin värjäyttämässä hiukseni. Mulle tehtiin vaalean ruskeita raitoja, joista olin jo kauan haaveillut. 

VIIMEKSI MINÄ INNOSTUIN, kun muistin, että tulevana keskiviikkona on kampaamoon varattu aika.